Olen kasvattanut siperiankissoja vuodesta 2002.

Siperiankissan alkuperä on tuntematon. Ko. kissoja oli kuitenkin esillä Dresdenin eläintarhassa viime vuosisadan lopulla. Oletetaan kuitenkin, että siperiankissa on kehittynyt Siperiaan muuttaneiden ihmisten mukaansa ottaneista kissoista. Siperian aktiivinen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, joten siperiankissan juuret voivat olla näinkin kaukana. Siperian ankara ilmasto karsi pian joukosta liian heikot ja lyhytkarvaiset kissat. Siperiankissa on kehittynyt omaksi rodukseen kaukana muiden rotujen vaikutuspiiristä.

FIFe hyväksyi Siperiankissan vuoden 1998 alussa, ensimmäinen siperiankissa kuitenkin tuotiin Suomeen jo 1992, naaraskissa on nimeltään Plamenka. Muutamat ihmiset innostuivat siperiankissoista ja niinpä jo ennen rodun virallista hyväksymistä Suomessa oli jo kasvatettu kolme pentuetta.

Siperiankissa on kooltaan keskisuuri tai suuri. Pää on pyöreä ja nenän profiilissa on painauma. Korvat ovat keskikokoiset ja eteenpäin työntyneet, silmät suuret, hieman ovaalinmuotoiset ja kaukana toisistaan. Vartalo on lihaksikas, jalat voimakkaat ja tassut suuret. Turkki on puolipitkäkarvainen, tuuhea, vettä hylkivä ja hieman karhea.

Siperiankissalla hyväksytään kaikki luonnolliset värit ja se arvostellaan yhdeksässä väriryhmässä kuten norjalainen metsäkissa, maine coon ja turkkilainen angora.

Siperiankissa on hyvin ystävällinen, ihmisrakas ja joskus hieman itsepäinenkin, se osaa esittää oman mielipiteensä asioista.